Kaksi vuotta kestänyt koronauutisointi on vaihtunut Ukrainan sodasta raportointiin. Moni suomalainen miettii ja murehtii tilanteen vaikutuksia omaan ja perheensä arkeen. Vaikka uutisvirta maailman eri kriisipesäkkeistä on jatkuvaa, eivät kaukaiset kolmannen maailman kriisit ole koskettaneet suomalaisia kuten Ukrainan sota. Ukrainan tilanne, hyökkääjän toiminta ja inhimillinen kärsimys koskettavat aivan uudella tavalla. Suomalaisten on valitettavan helppoa samaistua Venäjän hyökkäyksen uhreihin, onhan hyökkääjä rajanaapurimme ja uhrina eurooppalainen kansa.
Sodan ja sen heijasteiden vaikutuksiin valtiontalouteemme sekä kulutushyödykkeiden, polttoaineen, sähkön ja ruoan hintoihin emme voi vaikuttaa. Joudumme seuraamaan maailmantilannetta ja toivomaan valtiojohdoltamme viisaita päätöksiä ja linjauksia. Suomi on kuitenkin kiinteä osa eurooppalaista taloutta, joten suurta syytä rauhattomuuteen ei ole.
Suomen puolustusvoimat on koko olemassaolonsa ajan valmistautunut kohtaamaan aggressioita idän suunnasta. Venäjän tilannetta on aina seurattu Suomessa tarkoin. Silti Venäjän hyökkäys Ukrainaan pääsi irrationaalisuudellaan yllättämään kaikki, vaikka Venäjä olikin valmistellut hyökkäystään Itä-Ukrainassa jo vuodesta 2014.
Puolustusvoimat seuraa tiiviisti Ukrainan tilanteen kehittymistä. Suomeen ei juuri nyt kohdistu konkreettista uhkaa, eikä todennäköisesti välittömässä lähitulevaisuudessakaan. Suomen lähialueille sijoitetut venäläisjoukot on pääosin sidottu taisteluihin Ukrainassa. Kansainvälisten arvioiden mukaan nämä joukot ovat kärsineet suuria tappioita, eikä niitä analyytikoiden mukaan enää pidetä taistelukykyisinä. Suomen näkökulmasta Ukraina kuluttaa mahdollista maahamme hyökkääjää taistelemalla määrätietoisesti, ja siten parantaa Suomen hetkellistä turvallisuustilannetta.
Puolustusvoimien toiminta perustuu puolustusvalmiuden ylläpitämiseen. Jo nyt saatujen Ukrainan kokemusten perusteella puolustusvoimien viime vuosien valmiudelliset toimenpiteet ovat olleet oikeita. Ukrainasta tullaankin saamaan myöhemmän tutkimuksen tuloksena merkittävää oppia Suomen kansalliseen puolustukseen. Puolustusvoimat ei ole joutunut muuttamaan suunnitelmiaan tai toimintatapojaan, vaan on ollut tilanteen vaatimassa valmiudessa jatkuvasti. Nyt on hyvä aika edelleen kehittää valmiutta ja miettiä tulevaisuuden turvallisuusjärjestelyjä.
Ukrainan status vanhana neuvostotasavaltana eroaa Suomen tilanteesta, mutta arvaamaton rajanaapuri on yhteinen. Suomi ja Ukraina ovat molemmat kumppanuussuhteessa (Partnership for Peace, PfP) Pohjois-Atlantin liiton eli NATO:n kanssa (North Atlantic Treaty Organization). Erona on Ukrainan kuulumattomuus Euroopan Unioniin. Jostain syystä NATO:sta eli ”liitosta” halutaan julkisuudessa käyttää negatiivisessa sävyssä nimeä ”sotilasliitto”.
Venäjä ei ole koskaan hyökännyt NATO:n jäsenvaltioon. Kumppanuusmaana Ukrainalla ei ole, kuten Suomellakaan, NATO:n artikla 5:n turvatakuita. Euroopan Unionilla ei vastaavaa turvallisuusjärjestelyä ole. Jäsenyyden puuttumisesta huolimatta Ukraina on onneksi saanut länsimailta kollektiivista puolustusmateriaalitukea taisteluunsa maahansa hyökkääjää vastaan. Taisteluissa Ukraina on kuitenkin yksin. Se kärsii yksin sodan kauhut, tuhotut kaupungit, taloutensa romahtamisen, kansalaistensa hädän sekä pakolaisvirrat Ukrainasta muualle Eurooppaan. Sodan lopputuloksesta riippumatta valtava inhimillinen kärsimys ja jälleenrakentamisen taakka jää yksin Ukrainalaisten kannettavaksi.
Viisas kansakunta oppii omasta historiastaan, ja todella viisas myös muiden vastoinkäymisistä. Venäjä voi olla Ukrainan sodan kuluttamana hetkellisesti heikko, mutta siihen emme voi tuudittautua. Venäjä on rajanaapurimme myös tulevaisuudessa. Historian vääjäämättä toistaessa itseään Venäjä jossain vaiheessa muodostaa vakavan turvallisuusuhkan myös Suomelle. Koska emme voi elää hetkessä, meidän on pakko katsoa tulevaisuuteen. Jotta Suomi itsenäisenä vauraana länsimaisena kansakuntana olisi itsenäinen jatkossakin, on nyt tarkoin tarkasteltava mahdollisuudet hankkia ne ainoat oikeat turvallisuustakuut liittymällä Pohjois-Atlantin liittoon eli NATO:on.